Pyrstötiainen on erittäin helppo tunnistaa sen pitkän pyrstönsä vuoksi. Muutoin pyrstötiaisen olemus on lumipalleromainen ja sillä on hieman oranssia luomiväriä.

Kun aloitin lintukuvaamisen, oli nuolihaukka erityinen kohdelintuni. Toki ensimmäinen objektiivini 150mm Zuiko ei oikein antanut mitään mahdollisuuksia saada tätä lintua kiinni kuviin. Tämän jälkeen kalusto parantui, mutta siltikin nuolihaukka säilyi ulottumattomissani.

Ajattelin lisäillä blogiin muitakin luontokappaleita, kuin lintuja.

Jos jotain lintua olen etsinyt, niin peukaloista. Olen etsinyt sitä Suomen parhaista lintupaikoista, olen etsinyt ja etsinyt.Kerran astuin pitkospuille ja siinä se kökötti, mutta hyppäsi pois yhtä nopeasti, kuin otin kamerani esiin. Alla kuva tästä. Tästä kohtaamisesta on jo kolmisen vuotta aikaa.

Puukiipijä on eräs suosikkilinnuistani sen ulkomuodon ja omistautuneen luontonsa vuoksi. Joka kerta, kun tapaan puukiipijän, on se tekemässä samaa asiaa; Kiipeämässä maanisen oloisesti puuta ylöspäin.

Kuusitiainen on Suomen pienin tiaislaji ja se on varmaankin kaikista helpoin sekoittaa hömötiaiseen.

Kävin kuvailemassa Helsingissä helmikuun lopuilla ja huomasin, että monenkin linnun mielestä nyt on jo kevät. Tässä muutamia havaintojani:

Yllä: Kiikkupäässä kamera pysyy paikoillaan ilman jatkuvaa lukitusta

Hömötiainen on vaikea kuvattava, koska se on nykyään uhanalainen Suomessa. Aikaisemmin se oli todella yleinen, mutta Suomen metsien muuttuessa puupelloiksi, katoaa toki myös sen asukkaatkin siinä samalla. (Oulun Yliopiston tutkimuksen mukaan tämä 60-luvulla Suomen neljänneksi yleinen lintu on kärsinyt metsähakkuista, tästä tutkimukseen.)