Pyrstötiainen, Longtailed Tit, Aegithalos Caudatus 

Pyrstötiainen on erittäin helppo tunnistaa sen pitkän pyrstönsä vuoksi. Muutoin pyrstötiaisen olemus on lumipalleromainen ja sillä on hieman oranssia luomiväriä.

Tämän jutun pääkuva on omia suosikkikuviani; Siinä pyrstötiainen on kerännyt pesämateriaalikseen pyyn höyhenen. (Tunnistus höyhenestä tuli Instagramista, kiitos tunnistaneelle.)

Toinen hyvä pyrstötiaisen tuntomerkki on sen ääni: Pyrstötiainen kirskuu. Sen kirskuminen on selkeästi erottuvaa muiden lintujen äänestä ja se on mieleenpainuva ääni.

Pyrstötiainen ei ole mielestäni kovinkaan ujo tai erityisen säikky lintu. Ne lentelevät yleensä pienessä parvessa ja tulevat joskus melko lähellekin tarkkailemaan tilannetta. Pyrstötiaisen voi tavata melkeinpä missä vaan, mutta useimmiten olen siihen törmännyt lehtimetsissä.

Tämän jutun kuvat on kuvattu Sony A7 IV + Sony G OSS 200-600mm, paitsi alla olevat vanhemmat kuvat Panasonic Lumix G9 + Panaleica 100-400mm.

Briefly In English:

The long-tailed tit is very easy to recognize thanks to its long tail. Otherwise, it has a snowball-like appearance with a hint of orange "eyeshadow."

The main photo of this article is one of my personal favorites; in it, the long-tailed tit has picked a hazel grouse feather as nesting material. (The feather was identified on Instagram—thanks to the one who recognized it.)

Another good identifying feature of the long-tailed tit is its call: it makes a distinctive chirping sound. The chirping stands out clearly from other bird calls and is a memorable sound.

In my opinion, the long-tailed tit is not particularly shy or easily startled. They usually fly in small flocks and sometimes come quite close to observe what's going on. You can encounter a long-tailed tit almost anywhere, but I've often spotted them in deciduous forests.